-
Ruokapöytäämme kertyi vaikutteita
Äitini työskenteli syntymääni saakka ja ajoittain sen jälkeenkin upseerikerholla. Näin perheeseemme kertyi tapoja ja vaikutteita tuon ajan ravintolaruoasta. Joskus äiti toi työpäivän päätyttyä jäljelle jäänyttä ruokaa kotiinkin. Tällä tavoin pääsin ensi kertaa maistamaan pizzaa joskus 1960-luvun lopulla. Pikemminkin se oli muunnos supisuomalaisesta piirakasta, jota sitten pizzaksi nimitettiin. Tavallisen mustikkapiirakkapohjan päälle oli levitetty ketsuppia, kinkkua ja oreganoa.
Ylemmässä kuvassa seisomme upseerikerhon pihamaalla joskus 1950-luvun lopulla. Äiti on työasussaan ja minä puolestani isovanhempien hoidossa. He asuivatkin sopivasti upseerikerhoa vastapäätä saman pihan toisella laidalla.
Alempi lehtikuva on otettu runsasta vuosikymmentä myöhemmin. Kokeneena ja herrasväen tavat tuntevana työntekijänä äitiä kysyttiin aina töihin arvokkaampiin juhliin tai muihin tilaisuuksiin, joihin oli vaativampia asiakkaita tulossa. Kyseinen kuva on varmasti jostain sellaisesta tilaisuudesta.
Äidille jäikin myöhemmiksi ajoiksi vankka käsitys monien ruokien koostumuksesta ja valmistustavoista. Muistan joskus väitelleeni hänen kanssaan siitä, mitä italiansalaatti sisältää. Nykyisinhän kaupan italiansalaatissa on usein makaronia. Äidin mielestä makaroni ei tule siinä kuuloonkaan, vaan sen tilalla pitää olla perunaa. Äiti olikin pitkälti oikeassa. Alkuperäinen italiansalaatti ja pastasalaatti ovat kaksi eri asiaa. Italiansalaatti on alkujaan venäläinen ruoka, jossa saattoi olla erilaisia aineksia kunkin sesongin mukaan. Etelä-Euroopassa sitä nimitetäänkin usein venäläiseksi salaatiksi. Makaroni on tullut kauppatuotteena olevaan italiansalaattiin mukaan halpana ja helposti käsiteltävänä lisänä muka luomaan italialaista vaikutelmaa. Samaan tapaanhan meillä myydään myös minestronekeittoa, joka sisältää pastaa.
subscribe via RSS