Ottamani kuva esittää erästä viimeisistä perheemme yhteisistä joulupöydistä aattoiltapäivällä 2008 kello 17. Perheenjäsenet ovat varmaan olohuoneessa siemailemassa alkoholitonta glögiä ja äitikin on ennättänyt liittyä joukkoon, kun on saanut pöydän valmiiksi. Tapanamme oli varhaisesta lapsuudestani saakka nauttia jouluruokaa varsin varhain, koska lapset odottivat kärsimättöminä pukkia. Jouluruoan jälkeen siirryttiin olohuoneeseen, jossa joulupukki sitten vieraili. Tapa säilyi vielä senkin jälkeen, kun me lapset olimme aikuistuneet ja pikkuveljenikin oli oivaltanut, ettei joulupukkia ole olemassa. Siitä pitäen hän ryhtyi itse joulupukiksi ja oli sitä perheessämme aikuisenakin.

Lapsuudessani osallistuivat isäni vanhemmat aaton joulupöytään ja joululahjojen jakoon. Joulupäivänä me sitten vastavuoroisesti menimme syömään isoäidin valmistamia ruokia. Hänen kuoltuaan osallistui isoisä ainakin muutamia vuosia joulupöytäämme.

Kuvan joulupöytä on perheellemme hyvin tyypillinen. Pöydän keskipiste on itse paistettu kinkku, jota ainakin isä ja minä söimme sinapin kanssa. Äiti oli valmistanut sillisalaatin kotoaan oppimansa reseptin mukaan. Oli varsin tärkeää, että siinä oli silliä. Mikään sillitön rosolli ei olisi ollut meillä mistään kotoisin. Lisukkeina syötiin lanttu- ja maksalaatikkoa sekä vihanneksia. Ainakin herneitä oli aina oltava. Joskus oli pöydässä lipeäkalaakin. Isoäidin aikaan joimme hänen valmistamaansa väkevää kaljaa.

Pöytä oli katettu kangasliinalla, jouluisilla lautasliinoilla sekä vanhempieni häälahja-astioilla, jotka eivät koskaan muutoin olleet käytössä. Kinkun liemi oli kulhossa, jota en ole nähnyt kuin jouluna. Kaapin kätköistä kaivettiin talon parhaat luuvartiset veitset ja haarukat. Ohuet juomalasitkin olivat vain juhlakäytössä.

Kun nyt itse olen ryhtynyt hoitamaan pienentyneen perheemme taloutta jatkan osittain vanhaa käytäntöä. Kinkun olen kuitenkin vaihtanut kalkkunarullaan. Sillisalaattikin on kaupasta ostettua. Laatikot ovat kuitenkin tärkeitä. Ne luovat yhä edelleen joulun maun.

Toinen kuva on arvatenkin joulun välipäiviltä. Sen voi päätellä jääkaapin päällä olevista tontuista. Maitopussi kaatimineen juoruaa kyseessä olevan 1960-1970-lukujen taitteen. Kuvanottopaikka on Vaasan kotimme keittiö. Jokainen istuu omalla vakiopaikallaan. Minä olen ikkunalla, äiti lieden vieressä ja veli ovensuussa. Isän tuoli on tyhjä. Hän on valokuvaajana. Perhe on syömässä sillisalaattia, jota on punaisessa hilloämpärissä. Lisäksi meillä on keitettyjä kananmunia, koska punakorkkinen suolasirotin on otettu pöytään. Keskellä on sillipurkki. Etualalla kattilassa on varmasti riisipuuroa ja sen takaa pilkistävä keltainen kauhanvarsi vihjaa sekehedelmäkiisselistä.