Talonpojan hakkelus
Perheellämme oli 1970-1980-lukujen taitteessa kaksi asuntoa. Varsinainen kotimme oli Vaasassa, mutta ammattiliitossa työskennelleellä isälläni oli työsuhdeasunto myös Helsingissä. Tämä Helsingin asunto oli koko yliopistoajan myös minun opiskelijakämppäni. Aluksi asuimme Satamakadulla, sitten Sandelsinkadulla ja lopulta Pursimiehenkadulla. Sandelsinkadun putkiremontin aikaan olimme vajaat puoli vuotta Kalevankadulla. Pursimiehenkadun yksiö oli käytössämme pisimpään – nelisen vuotta.
Kuvassa olen Pursimiehenkadun sohvalla ja otan itsestäni selfietä vitkalaukaisimen avulla noin vuonna 1980. Kameran olen asettanut TV:n päälle ja sitten kiireesti istahtanut lehti kädessäni. Taustalla näkyy keittonurkkauksemme poleteilla toimivine kaasuliesineen. Siinä ei useinkaan valmistettu isompia aterioita, mutta aamukahvia keitettiin kuvassakin erottuvalla pikkuruisella kahden kupin Philips-keittimellä. Keitin jäi myöhemmin veljelleni ja oli hänellä vielä ainakin 2000-luvun alussa Turussa.
Joskus vietimme isän kanssa yhdessä viikonloppua Pursimiehenkadun yksiössä ja silloin hän saattoi valmistaa ruokaa. Isän kokkitaidot eivät vielä tuolloin olleet kaksiset eikä hänellä ollut suurtakaan repertuaaria. Se sai odottaa eläkepäiviä Santamäen kesäpaikassamme. Haarukalla syötävä lihakeitto ja talonpojan hakkelus syntyivät kuitenkin hänen käsistään sekä joskus myös keitetty kukkakaali muusilla ja kastikkeella. Talonpojan hakkelus on jokseenkin samaa kuin pyttipannu, mutta sen nimi juontuu ruotsista toista kautta sanan ”hackelse” välityksellä. Hakkeesta puhuminen on samaa juurta. Hakkelus on enemmänkin lihakuutioista valmistettua pannua kuin sisämaassa perinteisesti vieraammasta makkarasta. Hakkeluksessa saattaa olla myös kananmunaa kokkelina joukossa eikä erikseen paistettuna niin kuin pyttipannussa.
Pursimiehenkadun asunnossa vietettiin joskus isäni selän takana riehakasta elämää ja ainakin kerran sinne kokoontui parisenkymmentä henkeä VOO:n fuksibileiden jatkoille. Keväällä 1982 luovuimme Vaasan asunnosta ja minäkin juuri yliopistolta valmistuneena muutin Järvenpäähän. Veljeni aloitti syksyllä opinnot Helsingissä ja tuli pariksi vuodeksi tilalleni Pursimiehenkadulle.